Käytiin joku aika sitten katsomassa Andrew Lloyd Webberin Phantom of the Opera – musikaali Finnkinon näytöksessä. Koska nyt on musikaalin 25. juhlavuosi, musikaali esitettiin Lontoon Royal Albert Hallissa lokakuun alussa ja se esitys siis tallennettiin ja esitettiin kaks viikkoa myöhemmin Finnkinon teattereissa. Ihan mahtava idea mun mielestä! Täälläkin pääsee katsomaan upeeta esitystä ”parhailta paikoilta” ja aika kohtuuhintaan kun miettii miten arvostetut esiintyjätkin on kyseessä. Alla kyseisen näytöksen traileri.
Oon nähny Phantom of the Opera – musikaalin aika monta kertaa leffana, mutta ihan produktiona oon nähnyt sen kaksi kertaa. Oon yläasteesta asti kattonu vastaavia musikaalileffoja kahden kaverini kanssa varsin tiheään. Ensimmäisen kerran teatterissa näin sen aika randomisti Unkarissa, unkariksi. Olin silloisen kuoro -/soittoryhmäni kanssa siellä kiertueella ja päätettiin aika viime hetkellä mennä todella edustavissa rantamekoissa (ja räikeän punaisina koska oltiin just otettu liikaa aurinkoa) katsomaan hienoa musikaalia.. kuten arvata saattaa, oltiin aika alipukeutuneita ja myöhäisiä lipunostossa, joten saatiin istumapaikat ihan hattuhyllyltä lavan sivusta. Jostain kumman syystä unkarinkielinen esitys meni ehkä yksityiskohdissaan vähän ohi, mutta laulu oli tosi upeeta ja koko elämys oli tosi hieno. Nyt Finnkinon esitys totta kai oli paljon ymmärrettävämpi vaikka kyllähän tarina tietenkin oli tuttu muutenkin. Tällä kertaa olo oli tosin ehkä hieman ylipukeutunut, kun jotenkin luultiin että ihmiset pukeutuu hienommin noihin Finnkinon ooppera- ja musikaalinäytöksiin mutta eipä se niin vakavaa näyttänytkään olevan, kyllä suurin osa oli tulossa ihan samoissa vetimissä kuin leffaankin. Siellä Unkarissa meidän pahoin palanu iho oli ainoa asia joka veti vertoja paikallisten pukujen väriloistolle :D
Esityksen lopussa oli Andrew Lloyd Webberin puhe, ja aikaisempien produktioiden päätähtiä ja – vaikuttajia. Oli aika liikuttavaa katsella heidän liikutustaan, varmaan ollu tosi hyvä työporukka. Aiemmat kummituksen pääroolin vetäneet näyttelijät laulo myös Sarah Brightmanin kanssa (alkuperäinen ”Elisabeth Daaé” naispääosa).
Täytyy myöntää että saatoin pari kyyneltä tirauttaa, varsinkin Think of Me – laulun kohdalla…
”Think of me, think of me fondly, when we’ve said goodbye. Remember me once in a while, please promise me you’ll try – think of all the things we’ve shared and seen, don’t think about the way things might have been – there will never be a day I won’t think of you”
Rakastan musikaaleja. Rakastan älyttömän taitavia laulajia, ja miten ne herättää jonku tarinan eloon. Jos yhtään tykkäät musikaaleista, suosittelen kyllä ihan ehdottomasti noita Finnkinon esityksiä. Ne on the next best thing jos ei ole varaa vaikka matkustaa johonkin katsomaan niitä oikeasti. Ja veikkaan et niiden hinta on myös hiukan huokeampi, tää ainakin makso n. 20e. Haluaisin myös mennä katsomaan niitä ooppera – ja balettiesityksiä joita ne näyttää Finnkinolla, toi on tavallaan myös kevyempi versio jos ei vaikka oikeen tykkääkään ni on kumminkin ”vaan” leffateatterissa eikä jossain hienossa teatterissa jossa kaikki on pukeutunu iltapukuihin ja keskustelee sivistyssanoilla.
- Saara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti