Sain just luetuksi Kate Jacobsin Pieni lankakauppa –kirjan, ja kuten aika usein tollasten teemakirjojen jälkeen saattaa käydä, innostuin vähän. Kirjassa siis päähenkilö rakastaa neulomista, ja on perustanut yrityksen sen ympärille. Tarinassa on paljon ihmissuhdekiemuroita, joiden lomassa on paljon jos jonkinlaista käsityötä. Tykkäsin kyllä kirjasta, mutta vähän kääntäjän käyttämät sanankäänteet tai lauserakenteet jotenkin tökki.. kuten yleensä, oisin varmaan tykänny enemmän lukea ton englanniksi. Tarinan käänteet on aika helppo arvata, mutta toi onkin parhainta lukemista silloin kun ei halua miettiä liian vakavia ja kaipaa vaan jotain helppoa lukemista. Siitä on myös ilmeisesti tekeillä elokuva, jossa pääosaa tulis esittämään Julia Roberts. En itse ehkä ois valinnut Juliaa tohon rooliin mutta ehkä se osaa muuntautua siihen.
Oon kutonu ehkä yläasteella viimeks, mutta jotenkin alko houkuttamaan yrittää uudestaan. Olin pari päivää äidin luona toipilaana, ja löysin sieltä äidin varastosta puikot ja jotain ylijäämä lankaa, ja aloin kutoa harjotuslapasta. Tästä tulee ehkä maailmanhistorian kaunein lapanen mutta jostain pitää alottaa (uudestaan)! Ajattelin tehdä lapaset jotka sopii mun uuteen ostokseen jonka löysin Indiskasta noin 8 eurolla - villahiuspantaan. Älkää välittäkö rumasta kuvasta.. yritin ottaa vaikka missä kuvaa siitä, mutta jotenkin valaistus ei ollut otollinen eikä se nyt esiinny edukseen.. mutta se on oikeesti tosi kiva ja kauniin tummansinine :D Kunhan saan tehtyä tohon sopivat lapaset, tuloksesta riippuen saatan kokeilla jotain muutakin!
Tässä harjoituslapasen alku. Varsinaisiin lapasiin valitsen vielä ihan uuden langan, joka sopii väriltään paremmin tummansiniseen pantaan, mutta ajattelin ensin tehdä ihan ehkä jopa kokonaisen lapasen tästä ylijäämälangasta. Ehkä teen tästäkin ihan lapaset, jos innostun.
Kirjan naiset neuloi rentoutuakseen, ja unohtaakseen muun stressin. Stressiä ainakin mulla nyt riittää, kun elämässä on isoja muutoksia edessä, joten jospa tästä oikeesti ois mullekin jotain hyötyä sen lisäksi että asu on väreiltään mätsäävämpi ja lämmittävä :D luulen kyllä, että jos en ala onnistua ton kanssa, niin stressin lievittäminen ei ehkä ihan onnistu... raportoin edistyksestä, ellen täysin luovuta ja heitä puikkoja nurkkaan. Toivotaan että saan jotain kivaa aikaan ja ehkä tästä tulee ihan kiva pikku harrastus :)
- Saara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti