Leffapäivä!

Jos et halua tietää yksityiskohtia elokuvista Drive ja What's Your Number?, niin kannattaa lopettaa lukeminen nyt. Sisältää pieniä juonipaljastuksia.

Me tosiaan käytiin kattomassa kaks leffaa samana päivänä ja syy siihen oli se, että oltiin haluttu nähä Drive jo tosi pitkään mut ei oltu aikasemmin ehditty kattoon sitä, ja nyt alko oleen viimiset mahdollisuudet. Katja kävi hakemassa meille liput Driveen aikasemmin päivällä ja lippuluukun setä oli kehottanu ottamaan sit henkkarit mukaan, koska elokuva on K-18. Ei meiltä kuitenkaan mitään henkkareita kysytty ku ilmestyttiin paikalle, se oliski ollu vähän outoa. Ollaan muuten ihan varmoja et ne työntekijät alkaa kohta ihmetteleen ku me käydään siellä niin usein, ku ne on AINA ne samat tyypit siinä ovella tarkistamassa lippuja. Luulis että meille jo annettais joku VIP-asiakaskortti tai jotain :D Kerran kyllä saatiinki leffaliput ilmaiseksi kun käytiin katsomassa Syvälle salattu. Sillä kertaa tosin tais kaikki muutkin saada ne ilmaiseksi, kun Veikkaus halus jostain syystä ne tarjota. Mut voidaanhan me leikkiä että ne oli vaan huomanneet meidän uskollisuuden :D

Elokuva itessään oli ihan hyvä. Ei se huonokaan ollu. Kävi sit selväksi myös et miksi se oli K-18... aika reippaasti nimittäin veri lensi koko elokuvan ajan. Ollaan molemmat isoja Ryan Gosling faneja, koska se nyt vaan on ihanan charmantti mies, oli varsinkin Crazy, Stupid, Love -leffassa, mutta jotenki sen viehätysvoima vähän hiipu kun se hengas valkokankaalla naamaa myöten veressä potkittuaan yhen miehen kuoliaaksi hississä... Siinä myös ammuttiin ihmisten aivoja pihalle, eli aikalailla poikien leffahan se oli. Ja kamalinta oli, että ne kohdat tuli aina silleen yhtäkkiä! Ensimmäisillä kerroilla näki vahingossa vähän liikaa, kun jotenkin ei olettanut että näytetään niin tarkasti ne ällöttävät yksityiskohdat.. Piti olla tosi nopea, että ehti laittaa silmät kiinni. Ja vaikka oliki silmät kiinni, niin siellä oli äänet niin isolla, et pysty oikeen kuulemaan kuinka se kaikki veri ja ihmisten sisukset pursus niistä ulos. Aika ällöä jos meiltä kysytään! Eikä me oikeen tykätty siitä lopusta koska siinä ei kerrottu mitä sille miehelle sit loppujen lopuksi kävi, et kuoliko se vai selviskö hengissä (Katjan mielestä oli myös väärin ettei se päätyny yhteen sen Carey Mulliganin roolihenkilön kans!). Se loppukin oli varmaan vähän enemmän sellanen ton neo-noir -genren tyylinen, ettei ollu ihan niin perus valmiiksi selitetty niinku usein perus leffoissa on. 

Leffan jälkeen me käytiin hetki kotona istumassa ja sen jälkeen saatiin vielä yks kaveri mukaan, käytiin Robert's Coffeessa herkuttelemassa ja mentiin sit kattoon What's Your Number jossa on Anna Faris ja Chris Evans. Tämä elokuva oli romanttinen komedia, mikä oli ihan hyvä palautuselokuva sen Driven jälkeen. Aika peruskomedialeffahan se oli, mutta tykättiin kyllä. Just sopivan kepeä. Anna Faris oli hauska – ja ihan älyttömän laiha! Ärsyttävää, miten tollaset lähes anorektisen laihat näyttelijättäret aina leffoissa muka vetää pitsaa joka käänteessä ja alkoholiakin älyttömiä määriä, eikä muka missään näy...harhaanjohtavaa ja epäreilua :D  (Katjan lisäys: haluaisin osata feikata brittiaksentin yhtä hyvin ku Anna Faris tässä elokuvassa!) 

Partsilta otettu kuva, näkee et miten lähellä me oikeesti ollaan.

Tokasta leffasta kotiin päin kömpiessä vanha kunnon leffakävijän rasitusvamma nosti päätään. Kummankin polvet oli ihan jumissa taas. On se kumma miten ne aina jumittaa vaikka kuinka yrittäis leffan aikana väännellä eri asentoihin. Ei tuu ikä yksin! Jos jollain on mitään vinkkejä miten tätä vammaa sais vältettyä jatkossa, niin vinkkejä otetaan vastaan :D

Tervetuloa Sohvaperunoiden valtakuntaan!

Tässä päivässä ei ensin ollut mitään sen erityisempää kuin muissakaan päivissä. Kämppiksen kanssa kummatkin töiden jälkeen tavattiin kotisohvalla perinteisissä merkeissä - yleensä arkioleminen sujuu dataillen ja telkkaria töllöttäen. Jostain syystä tämä päivä päätyi kuitenkin olemaan erikoinen siinä mielessä, että me saatiin ihan kuningasidea! Lueskeltiin blogeja, ja jotenkin päädyttiin vitsinä miettimään miten meidän ah niin tapahtumarikkaasta ja jännittävästä elämästä vois kirjottaa huvittavia postauksia. Päädyttiin nauramaan vedet silmissä ja ripsarit poskilla muun muassa sille, miten meidän suurin harrastus on sohvaperunailu ja leffassakäynti, ja sekin lähinnä siksi että leffateatteri on kadun toisella puolella ja siellä voi istua! Todettiin myös, että ollaan sen verran intohimosia sohvaperunailun harrastajia, että ollaan saatu jo rasitusvammakin: kummankin polvet menee mysteerisesti lukkoon AINA leffateatterissa istuessa. Lopulta todettiin että miksipä ei kokeiltais mitä siitä kirjottamisesta sitten oikeesti tulisi, kyllä meidän sohvaperunavaltakunnassa aina yhdelle blogille löytyy aikaa.

Blogin ei ole tarkotus olla mikään yhtä ja samaa aihetta aina seuraava teemablogi, ja voin vakuuttaa että mikään blogissa esiintyvä tuote EI ole blogin kautta saatu :D Jos niin onnekkaasti ikinä sattuis tosin käymään, niin se on sitten ihan eri asia, mutta ei me sillasia lähdetä kalastelemaan. Tarkotus on jakaa kaikki ne arjen pienet riemut ja sohvaperunan innostuksenkiljahdukset kun sarjat palaa kesä- /joulutauoilta tai kun Salkkarien eka tuotantokausi tulee dvd:lle, tai jos vaikka kaupasta löytyy ihan täydelliset löhövaatteet ja kasvonaamiot sohvaperunan arkea piristämään. Katellaan mitä tästä vielä tulee!


Tästä se nyt alkaa - kahden rohkean sohvaperunan suuri seikkailu!