Sunnuntaina isänpäivänä mie siis suuntasin kohti Suomi-Ruotsi ottelua Hartwall Areenalla. Suomi hävis sen pelin 3-4, mutta oi voi voi ku mulla oli kuitenki hauska ilta! Olin ihan fiiliksissä ku pääsin vihdoin kattomaan Leijonien peliä livenä, varsinki ku Ville Peltonen oli pelaamassa (se on ollu minun "sankari" ihan pienestä asti, ala-asteellaki ku leikittiin jääkiekkoilijoita nii mie olin aina Peltonen :D).
Saavuin Hartwall Areenalla kello kolmen jälkeen, seisoskelin vähän aikaa siinä pihalla seuraamassa ku halli tyhjeni edellisen pelin jäljiltä huutavista venäläisistä ja samalla sisään virtas huutavia suomalaisia. Se oli hauskaa. Jotku ihmiset oli sinivalkosia ihan päästä varpaisiin ja niillä oli kaiken maailman rekvisiittaa mukana. Ku menin sisälle, nii innostuin muiden ihmisten mukana ostamaan virallisen Leijona-kaupan fanituotteita. Olihan ne aika kalliita kaikki, ja oli lähellä etten tuhlannu ihan naurettavia summia sinne ku niille pysty maksaan kortillaki.Onneksi onnistuin kuitenki hillitteen itteni ja ostin vaan tavallisen sinisen t-paidan jossa on suomileijona-logo ja sen ympärillä lukee Ice Hockey Finland, sitä voi käyttää sit muulloinki ku vaan pelien aikana ku se ei oo niin räikeesti fanipaita. Siellä myös jaettiin ilmasia suomileijona-logolla varustettuja sillasia päätuubihuiveja.
Sen jälkeen lähdin ettimään minun paikkaa. Olin tosiaan ostanu lipun kaks viikkoa ennen pelejä ja sillosista jäljellä olevista hajapaikoista otin ihan summassa vaan jonku, koska en yhtään osannu hahmottaa missä olis hyvä istua. No, mulla kävi hyvä tuuri koska olin osannu valita ihan sairaan hyvän paikan! Istuin alakatsomossa, rivillä 8, ihan Leijonien vaihtoaition takana. Siitä näki koko kentän tosi hyvin ja sen lisäksi näin vielä tosi hyvin siihen vaihtoaitioon. Kaukalo oli livenä paljon pienempi mitä se näyttää telkkarissa.
Minun viereen tuli istumaan kolme miestä joilla oli pikku-poika mukana, niillä oli koko ajan joku show päällä ku ne yritti epätoivosesti päästä telkkariin, ne oli aika huvittavia :D Niiden mielipiteitä pelistä oli hauska kuunnella. Toisella puolella minusta istu kans sillanen pikku-poika, jolla oli ehkä kimein ääni ikinä ja tuntu et tuun kuuroksi aina ku se alko huutamaan! Siellä oli aika paljon lapsia muutenki, mitä en oo aikasemmin huomannu ku on kattonu pelejä telkkarista.
Mulla jännitti ihan hirveesti sen viimisen tunnin ajan ku istuin siellä ja ootin et peli alkaa. Puoli tuntia ennen pelin alkua joukkueet tuli kentälle lämmitteleen ja mie otin ihan sairaasti kuvia, aattelin etten sit pelin aikana kuitenkaan malta kuvailla ku pitää keskittyä. Aloin innostuun koko ajan enemmän, varsinki sitten ku näin livenä ku Ville Peltonen hymyili!! (Oon jostain syystä aina rakastanu Peltosen etuhampaatonta hymyä :D) Samalla ku ne lämmitteli, nii mie yritin käydä kaikki pelaajat tarkasti läpi, et kuka on mikäkin numero, et pystyn sit pelin aikana tunnistamaan ne. Ku telkkarista kattoessahan Mertaranta hoitaa sen selostamisen nii nyt piti sit ite yrittää pysyä mukana.
Sit ku peli alko ja joukkuueet tuli kentälle nii Granlund tietenki sai suurimmat huudot. Minun lähellä istuvat kaks pikku-poikaa oli ihania ku ne yritti huutaa sille et ”Granlund sä oot paras!”
En nyt jaksa alkaa selostaan sitä peliä erä erältä, tästä tulis muuten kilometrien mittanen postaus, mutta vaikka Suomi sit häviskin, ja vaikka ne ei todellakaan pelannu niin hyvin ku ne ois osannu, nii mulla oli silti katsojana tosi hauskaa. Yleisö muutenki eli tosi hyvin pelin mukana, se yhtenäisyys ja tunnelma oli niin siisti!. En osannu edes kuvitella et ois niin siistiä olla siellä mukana kannustamassa muiden mukana, tekemässä aaltoja ja tarpeen mukaan myös buuaamassa. Se meteli oli ihan uskomatonta aina ku Suomi sai maalin, koko yleisö repes huutoon ja hyppäs ylös. Sit aina ku suomalainen taklas ruotsalaisen nii kaikki hurras. Aina ku ruotsalainen kaatu niin kaikki hurras. Mietin siinä itekseni et mahtaa se käydä ihan vähän niiden ruotsalaisten ylpeyden päälle, jos joku on vähänkään herkempi ihminen, ku yleisö niin selvästi pilkkas niitä koko ajan. Vähän liikaaki välillä jos multa kysytään, tai siis ku ei minun mielestä ois kuitenkaan tarvinu buuata esim sillon ku peli on loppunu ja jaetaan paras pelaaja palkintoja ruotsalaiselle pelaajalle. Siitä tuli ennemmin vaan sillanen olo, et suomalaiset on tosi huonoja häviäjiä. Pelin aikana se buuaus oli ihan hauskaa, ja välillä myös ihan aiheellistakin! Nimittäin yleisö ei todellakaan ollu tyytyväinen sen pelin tuomareihin koska näytti siltä et Leijonat joutu jäähylle koko ajan ja Ruotsi selvis tosi monesta tilanteesta ilman mitään rangaistusta, koko yleisö oli sitä mieltä et tuomarit oli puolueellisia. Ja sit se tilanne ku Leijonat sai neljännen tasotusmaalin niin se huutomyrsky oli ihan uskomatonta ja mietin itekseni et miten ne tuomarit edes uskalsi hylätä sen maalin ku yleisö oli niin hurjana :D Ruotslaisia faneja mie en ite nähny siellä ku ihan muutaman, ja oli hauskaa et aina ku ruotsi sai maalin niin ei kuulunu mitään muuta ku niiden oman joukkueen huuto :D
Suomi sai tosiaan aika paljon jäähyjä tässä pelissä, varsinki Ossi Väänäsellä oli tunteet vähän kuumina. Se oli aika hurjan näköstä ku se yritti taklata sen ruotsalaisten kapteenin, joka sit kumartu niin et Ossi lensi sen yli/päälle ja sit Ossi vaan alko hakkaamaan sitä ihan raivona.
(Tuomareilla kesti aika kauan saada Väänänen irti tosta ruotsalaisesta pelaajasta, se mätki sitä ihan kunnolla.)
Vaihtoaition takana istumisessa oli hyvänä puolena se, että näki niin selvästi siihen aitioon. Näki selvästi miten vihasina ne tuli vaihtoon joidenki rangaistusten jälkeen, siellä kiroiltiin ja huudettiin tuomareille ja pettyneenä hakattiin mailaa kaukalon reunaan. Sen jälkeen ku ruotsi pääsi 4-2 johtoon nii oli ihan sydäntäsärkevää kattoa meän Leijonia siellä aitiossa, niiden ilmeet oli niin pettyneitä ja lyötyjä. Minun teki hirveesti mieli lohduttaa niitä. Sit ku Leijonat vihdoin teki sen neljännen tasotusmaalin, nii sen lyhyen hetken ne kaikki näytti niin onnellisilta et mie meinasin ihan alkaa kyynelehtimään :D Siksi oliki tosi julmaa, että se maali sit hylättiin, se pettymys taas paisto niiden kasvoilta niin selvästi.
Ku peli oli ohi ja yleisö alko valumaan ulos hallista, pelaajat seisoskeli jäällä ja oli tosi surullisen näkösiä taas. Mie kävelin ohi siitä mistä ne poistuu pukuhuoneisiin, menin Granlundin ohi ja ku se näytti niin surulliselta nii mie näytin sille kannustavasti peukkua ja sit se vaan nyökkäs :D Niitä, toisin ku minua, ei sillä hetkellä tainnu lohduttaa edes se, että Suomi tuli koko turnauksessa kuitenki toiseksi – ja ruotsi viimiseksi! Normaalisti mieki olisin masentunu siitä et hävittiin Ruotsille, mutta toi oli niin hieno kokemus olla siellä paikan päällä että minua vaan hymyilytti koko ajan :)
Haluan ehdottomasti mennä kattoon lisää maajoukkueen pelejä ens vuonna!
xx Katja
Samanlainen mekko löytyy myös kukallisena versiona.
